Avaus: Mindfulness ja Herääminen Suomessa

 Avaus: Mindfulness ja Herääminen Suomessa

 

Kim: Hei kaikille!

Olen perustanut tämän ryhmän 6 vuotta sitten ja siitä lähtien postannut tällä seinällä melko tasaisella tahdilla. Olen päätoiminen buddhalaisen meditaation opettaja (v. 2008 alkaen) ja kansainvälisen buddhalaisen yhteisömme perustaja. Olen vuosien varrella opettanut myös ns. sekulaarista mindfulnessia eli uskonnollisuudesta ja mystiikasta vapaata mindfulnessia. Tästä olen pitänyt jo pitkään vapaata koska oma työni ja muut kiireet vievät kaiken aikani mutta olen kuitenkin tämän vuoden aikana alkanut kouluttaa mindfulness-meditaation ohjaajia luomani Master Mindfulness-menetelmän alla.

Kuten ryhmän pitkäaikaiset jäsenet voivat havaita, olen nimennyt sen uudelleen ja toivon, että se saisikin uutta tuulta purjeisiin.

Haluaisin tässä lyhyenä alustuksena, otsikon mukaisesti, esittää tärkeän ajatuksen mindfulnessin eli tarkkaavaisuusmeditaation ja heräämisen yhteydestä. Siteeraan MBSR-menetelmän perustajaa Jon Kabat-Zinniä,

”Interviewer: Do you think this Mahayana (buddhist) teaching is important in the way MBSR – or mindfulness – is (taught and practised)?
Kabat-Zinn: No, it is not important, it is essential. It is absolutely essential.”

”Kabat-Zinn: MBSR is really meant to be from the non-dual perspective, but grounded in real people and real life. And I think a lot of MBSR-teachers don’t realize that, because the people who are teaching them don’t emphasize non-duality.”

Tämä on timantinkirkas selonteko todennäköisesti koko länsimaisen mindfulness-liikkeen tärkeimmältä henkilöltä.

Mindfulness-piireissä maailmalla alkaa pikkuhiljaa kyteä ajatus siitä, että tarkkaavaisuusharjoitteilla saatavat hyödyt, kuten rauhallisuus, tyyneys, mielen selkeys, lempeys ja myötätunto voitaisiin kokemuksellisesti vakiinnuttaa niin, että tätä stressitöntä ja minä-pohjaisesta ajattelusta vapaata olotilaa ei aina tarvitsisi etsiä tai hakea uudelleen vaan, että se voitaisiin vakiinnuttaa ns. heräämis- tai havahtumiskokemusten avulla. Juuri tämä keskustelu, johon Kabat-Zinnkin edellä viittaa (nondualismi) on se varsinainen ydinkeskustelu, jota buddhalaisen mielenharjoittamisen parissa käydään ja josta ns. pragmaattisen buddhalaisuuden parissa keskustellaan arkisesti kahvipöydässä kuin säästä tai mistä tahansa muusta asiasta, ilman minkäänlaisia korkealentoisia, mystisiä tai outoja sävyjä. Koko buddhalainen traditio perustuu nimenomaan tälle tai näille minä-pohjaisesta ajattelusta ja tuntemisesta havahtumisille.

Master Mindfulness-menetelmäni sisältää tämän Kabat-Zinnin tärkeänä pitämän nondualistisen ulottuvuuden. Itse asiassa postaukseni tässä ryhmässä ovat jo vuosia koskeneet pääsääntöisesti juuri tätä puolta mindfulnessista, johon valtavirta-mindfulness alkaa nyt pikkuhiljaa herätä. Suosittelen tutkimaan näitä aiempia postauksia koska täältä löytyy käytännön ohjeita heräämiseen ja ohjeita niin aloittelijoille kuin erittäin edistyneille ammatilaisille.

Tällä hetkellä ei näytä siltä, että alkaisin itse opettamaan Master Mindfulnessia vaan kursseista vastaavat kouluttamani opettajat, Helena Ahlbäck ja Tiina Malinen. Opettajakursseja tulen kyllä opettamaan.

Lopuksi, kiitos ja kumarrus siitä, että olette täällä. Pian tulee lisää suomenkielistä materiaalia

t. Kim Katami

 

A-P: >Tutun näköisiä lainauksia tuossa, Kim. 😁 Olit alunperin aika kriittinen JKZ:n nondualismi-jutuista, kun postasin niistä. Perehdyitkö viittaamiini artikkeleihin paremmin, vai mitä ajattelet tällä hetkellä nondualismista tällaisen ns populaari-mindfulnessin piirissä? Onko JKZ:lla riittävästi syvyyttä opetuksissa vai ollaanko mielestäsi hakoteillä?

 

Kim: Morjesta Ari-Pekka. Juu, kiitos blogisi nuo sitaatit tulivat vastaan 　 En ole vielä ehtinyt lukea Husgafvelin kirjaa mutta olen aikeissa. Olin positiivisesti yllättynyt, että suomalainen tutkija on MBSR:n ja buddhalaisuuden yhteyttä selvittänyt. Olin pitkään miettinyt, että jonkun pitäisi/kannattaisi sitäkin tutkia.

Olen pragmaattisen dharman harjoittaja ja opettaja, kuten avauksessanikin mainitsin. Se mitä tämä pragmaattisuus on, selviää tästä Vince Hornin artikkelista: https://openheartopenheart.blogspot.com/2017/02/the-core-features-of-pragmatic-dharma.html

Kuten kaikilla sekulaarisilla aloilla, myös pragmaattisessa dharmassa on sallittua ja toivottua analysoida, kyseenalaistaa ja jakaa kokemuksiaan avoimesti. Tätähän ei ole rohkaistu perinteisessä buddhalaisuudessa Aasiassa. Kyseessä onkin amerikkalainen innovaatio, kiitos Daniel Ingramin ja kumppaneiden. Idea on siis siinä, että kaikenlaisista kokemuksista, heräämisistä, harjoituksista, menetelmistä, niiden puutteista ja hyvistä puolista jne jne voidaan keskustella avoimesti kaikkien yhteiseksi eduksi ja kehittymiseksi. Olen itse pitänyt blogia ja puhunut kaikenlaisista asioista koko opetusaikani, alkaen 2008. Niin maailmalta kuin Suomestakin löytyy traditionalisteja, jotka ovat jyrkästi tätä vastaan, johtuen heidän taustastaan. Minä suhtaudun dharmaan kuin mihin tahansa asiaan elämässä, käytännönläheisesti, järkevästi ja kokemuksen kautta, jota kautta voi punnita ja tulla ymmärrykseen siitä mitä milläkin asialla tai tekniikalla tarkoitetaan. Ei siinä minun mielestäni tarvita mitään salassapitoa tai hyssyttelyä.

Nondualismi on suosittu ja laajalti käytetty sana, pikkuhiljaa myös mindfulnessin yhteydessä. On kuitenkin niin, että harjoitusmenetelmät ovat hyvin erilaisia ja tämä johtaa siihen, että niiden tulokset ovat myös hyvin erilaisia. Olen opettanut ammatti/kokopäiväharjoittajia ja opettajia, joilla on 20 tai 30, jopa 40 vuoden kokemus buddhalaisesta meditaatiosta ja vaikka se näkyy heistä tyyneytenä niin on melko tavallista, että pitkäänkään meditoineilla ei ole ollut nondualistisia heräämisiä. Näitä kutsutaan buddhalaisuuden eri perinteissä eri nimillä vaikka tarkoitetaan samaa asiaa. On myös melko yleistä tavata buddhalaisia ammattiopettajia, joilla ei ole koskaan ollut heräämiskokemusta, edes karkean minuuden lävitse näkemistä, tai opettajia, joilla on ollut vain pari-kolme heräämistä. Tämä ei vähennä näiden ihmisten vilpittömyyttä tai ponnistuksia mutta heidän omakohtainen kokemuksensa mielen luonnosta on auttamatta vähäinen ja siksi puutteellinen. Asiantuntija kykenee näkemään ja havaitsemaan millä tasolla, kuinka pinnallinen tai syvällinen, henkilön oivallustaso on. Vaikka Kabat-Zinn korostaa nondualismin ja mahayana buddhalaisen filosofian merkitystä mindfulnessissä, nähdäkseni hän lukeutuu tähän ryhmään. Tämä ei mitenkään vähennä hänen saavutuksiaan työnsä kautta miljoonien ihmisten hyväksi. Lisään tähän oivallisen lyhyen videon japanilaiselta zen-opettajalta, joka kuvaa tätä. https://www.youtube.com/watch?v=QeKPfXcDLVQ

Toisaalta olen tavannut harjoittajia ja opettajia, joilla on saattanut olla tusinasta pariin tusinaan heräämiskokemusta. Nämä ihmiset elävät kirkkaan mielen luonnon kokemuksessa jatkuvasti. Tällaisten ihmisten opetukset, selostukset ja kuvaukset ovat ihan toista luokkaa. Tulee sellainen olo, että nyt puhuu ammattilainen, joka tuntee asiansa. Ei jää epäselvyyksiä ja juuri tästä selkeydestä johtuen kuulijat/oppilaat edistyvät nopeasti. Oppilailta ei kulu kahta, kolmea tai neljää vuosikymmentä saada murua rinnan alle tai päästä kirkkaan mielen olotilaan. Buddhalaisuudessa tästä käytetään nimiä kuten buddhaluonto, mielen luonto tai valaistumismieli.

Ihmiskunnalla menee aika lujaa nykyään. Liian lujaa. Dharma eli mielenharjoittamisen oppi ja harjoitukset ovat olemassa sitä varten, että sen avulla voidaan poistaa minä-harhaisuus, joka ihmistä ajaa mielipahasta ja pettymyksestä toiseen. Dharma on ollut olemassa vuosituhansia tätä tarkoitusta varten. Nyt kun mindfulness on valanut meditaatioharjoittamisen perustaa Aasian ulkopuolella jokusen vuosikymmenen ja miljoonat, jos ei peräti kymmenet miljoonat, ihmiset ovat alkaneet harjoittaa sitä ja omakohtaisesti nähneet sen hyödyt, on nähdäkseni otollista alkaa opettaa ja neuvoa ihmisiä tulemaan nondualistiseen kokemukseen tavalla, joka vakiinnuttaa heidän mielensä avaraan, selkeään, lempeään ja kapeakatseisesta minästä puuttuvaan olemisen ja elämisen tilaan. Voisi ehkä jopa sanoa, että tämä tilanne lännessä on potentiaalisempi nondualistiselle oivallukselle kuin mitä koskaan on ollut idässä, siis kulttuurillisesti.

Kiitos kysymyksistä.